Julkisen sektorin organisaatioille innovointi on vierasta

Julkisen sektorin organisaatiot eivät kykene uudistumaan niin paljon, syvästi ja nopeasti kuin on tarve. Kehittäminen jää useimmiten liian pinnalliseksi, heikkolaatuiseksi ja kehittämisprojektien tuotokset heikoiksi. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi tieto. Yhä vakavammaksi asian tekee se, ettei merkittävää oppimista tuossa ole tapahtunut. Tarpeet kasvavat, mutta kehittämiskyky ei.

Viime vuosien uppoutumiseni innovointitapojen arviointiin ja kehittämiseen on antanut yhä huonomman kuvan julkisen sektorin organisaatioiden kehittämiskyvystä. Erityisesti kyvyttömyys tuottaa kehittämisellä merkittävää uutta, mistä innovoinnissa juuri on kyse, on heikkoa. Yritystenkään osalta tilanne ei ole lähellekään niin hyvää tasoa kuin yleensä kuvitellaan, mutta julkisen sektorin organisaatioiden osalta taso näyttää olevan todella huono. Reilusti yli 90 % ei näytä ymmärtävän todellisesta innovoinnista mitään eikä edes koe sellaista itselleen tarpeelliseksi. Vähittäinen, vaatimaton tai lähes olematon kehittäminen näyttää useimmille riittävän vaikka kasvavat tarpeet vaatisivat jotain aivan muuta. Näin siis organisaatiotasolla. Ruohonjuuritasolla tilanne on jonkin verran vaihtelevampi, mutta ei sielläkään hyvä.

Missä siis vika? Syitä lienee monia, mutta eräänä jatkuvasti toistuvana nousee esille todellisen tulosvastuun puute. Jos et kehitä riittävästi tai edes ollenkaan, siitä ei tule vaikuttavia seurauksia, eikä varsinkaan johtohenkilöille. Jos menee todella heikosti, enintään kenttäväki kärsii, jos aina edes hekään. Ja vastaavasti, jos kehität innokkaasti ja vaikuttavasti, et siitä merkittävästi kostu, paitsi enintään henkisesti. Mutta massiiviset kehittämättömyysperinteet helposti nujertavat innostuneet. Eikä siinä vielä kaikki. Silloinkin, kun vähänkään laadukkaampaa ja vaikuttavampaa kehittämistä tapaa, jää se 98 %:sti vähittäisen ja vaatimattoman kehittämisen tasolle. Innovatiivisuuteen kunnolla pyrkivien saati sitä vaikuttavasti toteuttavien organisaatioiden joukko jää vain muutamaan prosenttiin.

3 kommenttia artikkeliin “Julkisen sektorin organisaatioille innovointi on vierasta”
  1. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Tämä pitää täysin paikkaansa. Kun aikanaan menin julkiselle sektorille töihin sanottiin: jos on uusia ideoita tuo rohkeasti esille, kun olet ollut muuallakin töissä. Into loppui lyhyeen, jos jotain esitit ainoa vastaus oli: ei voida toteuttaa, koska aina on tehty näin ja näin. Tuntui, että ajattelu oli niin, mitä laki, asetus ja soveltamisohje ei nimenomaan salli toisin ei voida menetellä, vaikka kieltoakaan ei ole. Seisovassa ilmapiirissähän on turvallista ja helppoa työskennellä-ei rasitu. Ainakaan aivot. Ja vielä, jos tehtäviin tuli pieniäkin muutoksia vaadittiin heti lisää virkoja ja niitä tuli. Tehokkuus ei tosin kasvanut. Liika yritteliäisyys palkittiin yleensä sysäämällä työt yksille ja samoille. Näennäistehokkuus rehotti ja suosikkijärjestelmät. Kysymyshän on puhtaasti työnjohdollinen. On tietysti hyvä, että pitkät työurat palkitaan pätevöittämällä esimiestehtäviin, mutta kun pätevyyteen vaaditaan muutakin kuin pitkä ura. Tämä on ainakin ollut valionhallinnon kehityksen suurin este.

  2. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Jari!
    Laitoit pohjakirjoituksessasi kaikki julkisen sektorin organisaatiot yhteen pakettiin.
    Rivien välistä päättelin, että mielestäsi yksityisen sektorin organisaatiot ovat huomattavasti innovatiisempia kuin julkisen sektorin organisaatiot.
    Mutu-pohjalta olen samaa mieltä. Laiskana miehenä en viitsi ryhtyä etsimään tutkittua tietoa. Jos sinulla on helposti saatavilla tutkimustuloksia aihepiiristä, voinet laittaa ne tänne kaikkien ihasteltavaksi.
    – lexa

  3. avatar Jari Ranne sanoo:

    Terve, Leo!

    Kehitimme uuden erittäin monimuuttujaisen metodin yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden innovointitapojen ja myös heidän käyttämiensä metodien arviointiin. Ydinasia on, miten uutuusarvoisia tuotoksia heidän käyttämänsä innovointitavat pystyvät tuottamaan sekä potentiaalisesti että konkreettisesti. Metodi on osoittautunut hyvin toimivaksi. Sillä voi arvioida sekä suoraan innovointitapoja että välillisesti innovoinnin tuotosten kautta. Sillä olen nyt arvioinut nykyisiä ja menneitä, julkisia ja yksityisiä. Uutta aineistoa kertyy koko ajan lisää. Julkisten osalta menneisyydessä kertynyt aineisto sekä kunta- että valtiopuolelta on runsautensa vuoksi ollut oiva apu, koska se on mahdollistanut myös ottaa mukaan ajallista ulottuvuutta, miltä osin on tai ei ole tapahtunut kehittymistä.

    Arviointiasteikko 0-10 on laadittu sellaiseksi ja niin tiukaksi, että sen sisään mahtuvat yhtä hyvin heikoimmat, nykyiset parhaimmat kuin myös potentiaaliset maksimitkin. 0-2 sijoittuvat vaatimattomaan kehittämiseen kykenevät ilman varsinaista innovatiivisuutta. Eli parhaimmillaan kehittävät niin hyvin, että toiminta säilyy kohtuullisen hyvänä, mutta ratkaisut ovat alallaan jo vanhoja ja tunnettuja, muilta kopioituja tai vain sopivasti ja vähän hiottuja, mutta niillä ei ole uutuusarvoa. Lähelle kakkosta pääsevät ovat jo kohtuullisen hyviä, tasalaatuisia, homma toimii aika sujuvasti, kehittämiseen suhtaudutaan myönteisesti, sitä tehdään aktiivisesti ja konkreettisesti, ongelmiin tartutaan ja niihin haetaan ratkaisuja aika laajaltakin ja sen huomaa. Mutta alle kakkoseen vielä jäädään tai enintään hieman sen yli.

    2-3 tuloksen saaneet ovat jo tasaisen hyviä kehittäjiä, pientä todellista uutuusarvoakin kykenevät jo tuottamaan. Lähellä kolmosta olevat sijoittuvat alallaan jo selvästi alueensa kärkikastiin tai ainakin jo lähelle sitä. 3-4 saaneet ovat jo aika kovalla tasolla ja erottuvat valtakunnallisestikin jo alallaan, osa kansainvälisestikin. 4-6 tuloksella ollaan jo kotimaassa ehdottomasti kehityksen kärjessä, näkyvillä ja muita huomattavasti edellä. Tuon tuloksen saaneet ovat kansainvälisestikin jo kärjessä ja se myös kuuluu ja näkyy.
    6-8 tuloksella tulee jo nobeleita ja tuotokset muuttavat alaa tai maailmaa jo selvästi. 8-10 tasolla tulokset ovat vallankumouksellisia ja muuttava ihmiskunnan kehitystä merkittävästi jo tavalla tai toisella.

    Tuon asteikon perusteella on jo ilman varsinaista arviointikin helppo hahmottaa, mihin luokkaan kukakin karkeasti sijoittuu. Julkisen sektorin organisaatioista surullisen suuri enemmistö jää alle ykköseen ja pääosa lopuista ykkösen ja kakkosen väliin. Muutama prosentti pääsee organisaatioina tasolle 2-3. Jokunen yksittäinen vastaan tullut organisaatio on yltänyt piirun verran yli kolmosen, mutta ne ovat olleet yksittäisiä isomman organisaation osia. Yksilötasolla vaihtelu on suurempi ja mainioita helmiäkin on löytynyt, mutta enemmistö niistä hyvistäkin on silti jäänyt enintään kolmosen pintaan.

    Yksityisellä sektorilla taso on parempi, mutta ei sekään näytä silti päätä huimaavan. Tulos on ollut huomattavasti huonompi kuin yleensä oletetaan. Innovoinnista puhutaan paljon, mutta villat ovat paljon vaatimattomammat. Useimmat tähän asti syynäämäni ovat jääneet tasolle 2-3. Ovat siltä osin selkeästi paremmalla tasolla kuin julkiset, mutta ei tuolla tasolla kansainvälisessä kilpailussa pärjää. Jos pärjää, se ei selity innovatiivisuudella vaan sillä, että on onnistuttu saamaan kaikki keskeiset lenkit hyvälle tasolle tai ainakin piirun verran paremmiksi ja tasalaatuisemmiksi kuin kilpailijoilla. Mutta sillä tavalla ei suurta etumatkaa saada, jos innovatiivisuus jää vaatimattomaksi eikä ole kilpailijoita parempaa. En ole esim. nyt menestyviä peliyhtiöitä päässyt sisältä päin arvioimaan, mutta julkisista papereista ja tuloksista ja useista muistakin piirteistä ja toimintatavoista voi varovaisesti arvioida, että ainakin joidenkin keskeisten henkilöiden innovointitapojen taso lienee siellä tasolla 4-5 ja keskeisten tiimien vähintään 3-4. Samoin kun on jälkikäteen syynännyt mennyttä Nokiaa, sen innovoinnin taso organisaatiotasolla taisi loppuvuosina pudota vajaaseen kolmoseen, mutta ei organisaationa tainnut koskaan nousta kovin paljoa kolmosen yläpuolelle. En voi sanoa varmaksi, kun en muuttujiaan riittävästi varsinkaan sisältäpäin tunne, mutta menestyksensä taisi enemmän perustua prosessin eri lenkkien tasalaatuisuuteen, nopeuteen ja perusteknologisen osaamisen hyvään tasoon kuin innovatiivisuuteen.

Jätä kommentti

css.php