Kiire ei anna tilaa innovatiivisuudelle

Kiireessä syntyy sutta ja sekundaa! Ei aina, mutta innovatiivisuuteen se näyttää pätevän. Ja pahimmillaan: ei synny mitään tai vain pinnallisia parannuksia, joiden uutuusarvo on olematon.

Toki kiireessäkin voi syntyä syvempääkin uutta, mutta se edellyttää, että osataan kiireen keskelläkin raivata kunnon pituisia ja rauhallisia hetkiä arvioinnille, uusista näkökulmista katsomiselle ja täysin uuden rakentamiselle. Eikä vain yksin tehden vaan yhdessä muiden kanssa.

90-luvun alun laskukaudelta todettiin jälkiviisaasti, että silloiseen muutostarpeeseen useat reagoivat ensin juustohöylällä. Tehostettiin, otettiin löysiä pois, pyrittiin tekemään enemmän vähemmillä resursseilla, hiottiin toimintatapoja sujuvimmiksi. Se riitti, jos muutostarve oli pieni. Jos muutostarve oli suuri, kuten oli, tarvittiin jotain aivan muuta. Parhaimmat pysähtyivät silloin yhdessä ja ajan kanssa vakavasti miettimään ja kyseenalaistamaan omia totuttuja toimintatapojaan ja työnsä peruskonseptia. Piti löytää jotain aivan uutta, jotta selvittiin. Pelkkään juustohöylään juuttuneet eivät siihen kyenneet.

Nyt eletään taas sellaista aikaa, että on suuri tarve uuden löytämiselle. Vanhat ratkaisut ja hionnat eivät riitä. Tarvitaan tilaa ja aikaa uuden etsimiselle ja uuden löytämiselle. Keinoja siihen kyllä löytyy. Mutta tarvitaan aikaa keinojen käyttämiseen. Tarvitaan aikaa innovoinnille.

Jätä kommentti

css.php