Rehellisyys – suomalaisen tosi miehen merkki

Olen aina pitänyt rehellisyyttä yhtenä suomalaisen miehen tavaramerkkinä. Ja erityisesti rehellisyyttä puheissa, että miehen sanaan voi luottaa. Että on selkärankaa pysyä sanojensa takana. Tai munaa myöntää virheensä ja ottaa niistä vastuu.
Rehellisyys on pohdituttanut Hämeenlinnan poliittisella kentällä vuosien varrella monen monta kertaa erityisesti silloin, kun tiettyjä asioita on hoidettu paheksuttavalla tavalla. Miesten sanoihin ei silloin ole voinut luottaa. Ei aina naistenkaan, mutta miehet nyt vaan ovat tuollaisissa olleet enemmän päälle päsmäröimässä. On puhuttu toisessa tilanteessa toista ja toisessa toista. Tai luvattu korjata, mutta ei ole korjattu. Tai jätetty kertomasta jotain, mitä olisi pitänyt kertoa. Tai kysymysten edessä on kierrelty ja kaarreltu tai jätetty vastaamatta, vaikka olisi voinut vastata rehellisesti ja selkeästi. Tai on väitetty, ettei muista tai ei tiedä, vaikka ilmeet ja eleet ja muut lähteet ovat kertoneet toista. Tai kun on rikottu kaupungin ohjeita tai muuten toimittu paheksuttavasti, niin mihin silloin katosivat ne miehet, joiden olisi pitänyt suoraselkäisesti ja ottaa niistä vastuu?

Harmillista ja epämiellyttävää tuollaisen havaitseminen on ollut, surullista ja suututtavaakin. Jossain määrin myös huvittavaa, kun muistuttavat niin kovasti pienten lasten touhuja, kun kädet ja naama jäätelössä kieltävät, etteivät asiasta mitään tiedä.

Ei miehuus siitä häviä, että myöntää virheensä, päinvastoin. Virheitähän kaikki tekevät ja tekevälle sattuu. Mutta siitä suomalainen miehuus tai ainakin miehuuden käsitys kärsii, kun huomaa, etteivät vastaukset ole kaikilta osin rehellisiä tai yritetään luistaa vastuusta kuin saippua tai ei ole selkärankaa puhua asioista oikeilla nimillä. Tosi mieheltä ei tarvitse lypsää tietoa ja vastauksia. Kunnon suomalainen mies vastaa vaikkei kysyttäisikään. Ja rehellisesti, vaikkei siitä miellyttävää itselle aina seuraakaan.

2 kommenttia artikkeliin “Rehellisyys – suomalaisen tosi miehen merkki”
  1. Moi Jari,

    kun kävimme asiaa koskevan keskustelun facebookissa, enkä tiennyt, että kirjoitus vielä pidempänä löytyi täältäkin, niin et pahastune, vaikka kopsaan jutustelumme tähänkin yhteyteen? Viimeisimpään kommenttiisi en enää vastannut, kun tuli muuta hommaa, mutta en tykkää siitä, että vihjataan ja yleistetään, eikä olla valmiita yksilöimään syytöksiä kuin nokitusten, jos sittenkään. Avoimuuden nimissä myös kritiikin pitäisi olla avointa, suoraa ja yksilöityä, ei yleistävää ja ”syyttömiäkin” tahoja leimaavaa.

    Mutta tässä fb:stä kopioituna, kun ei jaksa käydä samaa keskustelua kahteen kertaan…

    Iisakki Kiemunki: Jari, miehekästä ja suoraselkäistä olisi myös nimetä henkilöt, joita syyttää epärehellisyydestä.

    Jari Ranne: Iisakki, tässä yksi esimerkki: Innoparkin hallitus ja kaupungin johdosta siihen kuuluneet: hall. päättää, seuraa ja toteuttaa yrityksen tiedotus- ja johtamislinjaa, isoja hankkeita, investointien toteutumista yms. ja nyt eivät muka tiedä tai muista!!?? Miksi monessa muussa pienemmässäkin jutussa esittelevät, tietävät ja muistavat tarkastikin?

    Iisakki Kiemunki: Kuka ei tiedä tai muista? Ei tuo ollut mikään esimerkki. Kritiikki kannattaa yksilöidä ja kohdistaa tarkasti, jotta asia voidaan selvittää ja tehdä päätelmiä yhden jos toisen luottamuksesta.

    Jari Ranne: Iisakki, ja toinen esimerkki: Innoparkin hallitus, tj ja kaupungin johtajat: Edell. valtuuston aikana kaikki tahot kieltäytyivät antamasta/omistamasta/eivä​t tienneet kenellä on erästä 1 milj. euron hankesuunnitelmaa ennen valtuuston rahoituspäätöstä. Jopa TE-keskus oli ohjeistettu samoin. Eikä kukaan myöntänyt salaamispäätöstä, vaikka linja oli yhteinen ja rivit eivät rakoilleet.

    Jari Ranne: Ja 3. esim. kaupungin budj.laadinnasta menneiltä vuosilta. Halliyhtiölle maksetuista suorista rahallisista avustuksista kaikkia ei kerrottu, vaikka kaup.johtajaltakin kysyi. Piti vain itse yrittää etsiä budjettikirjasta, mihin tällä kertaa on piilotettu lisätukea, ”nimeämättömien osakkeiden ostorahaanko” vai ”taatun lainan vuosittaiseen lyhennysavustukseen” tms. Rehellistäkö?

    Jari Ranne: Iisakki, edelliset esimerkit ovat julkisia. Ja taustalla oli pakko olla joitakin muitakin tuollaisia esityksiä ja toimintatapoja fiilaamassa tai ainakin hyväksymässä, esim. halliyhtiön johtoa. Jos nuo eivät mielestäsi kerro jonkin asteisesta epärehellisyydestä, niin sitten käsityksemme rehellisyydestä eroavat. Kh:n jäsenistä en tiedä, mutta kh:n läpi nuokin kulkivat.

    Iisakki Kiemunki: Jari, edelleen kaipaan täsmennystä. Mitä ”erästä” hankesuunnitelmaa tarkoitat? Ja että TE-keskuskin olisi ollut samassa salaliitossa? En saanut kiinni ideaa tuosta kuvauksestasi. Mitä siis salattiin?

    Iisakki Kiemunki: Ja Jari, epärehellisyydestä pitää olla edes jonkinlaiset todisteet. Minulle ei ainakaan pelkkä tulkinta riitä. Epärehellisyyteen liittyy se, että toiminnan täytyy olla tarkoituksellista. Olen vähän kyllästynyt joihinkin löysiin väitteisiin…. Esimerkiksi Kirsi Ojansuun puheenvuoro valtuustossa olisi ollut paljon uskottavampi, jos hän olisi nimennyt ja yksilöinyt väitteensä. Nyt viitattiin vain ”kulttuuriin” ja ”johtoon”. Silloin se koskee kaikkia, ja olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan, miten esimerkiksi minä olen pyrkinyt häntä nolaamaan tai hiljentämään.

    Jari Ranne: Esim. se hanke edell. valtuuston aikana, 0,5 M€ kaupungilta ja 0,5 M€ TE-keskukselta Innoparkin tiettyjen sisältöjen laadintaan. N. 30 puhelua, sähköpostia tai kasvotusten pyyntöä, eikä suunnitelmaa saanut ja palloteltiin samoilta tahoilta toisille. TE-keskus ensin lupasi antaa suunnitelman ja sitten peruivat, kun huomasivat ja myös ihmettelivät kun on julkinen hanke, että se on merkitty salaiseksi.

    Iisakki Kiemunki: Eli vedottiin siis liikesalaisuuteen. Toki kyse on tässä tapauksessa voinut olla tahallisesta ja tarkoituksenmukaisesta salailusta – sen verrän hämäriä jotkut Jalavan ja yhtiön operaatiot ovat olleet – mutta toisaalta kyse on myös voinut olla aidoista liikesalaisuuksista. Esim. tuohon aikaan keskusteltiin koko Ruukin tuotekehityksen keskittämisestä Hämeenlinnaan, eikä se ollut asia, josta olisi voinut avoimesti ennen aikojaan huudella julkisuudessa.

    Jari Ranne: Ja mitä todisteisiin ja tarkkuuteen tulee, esitin silloin valtuustossa purevaa ja tarkasti yksilöityä kritiikkiä, miten ja kuka pallotteli ja miksi emme sitä lopultakaan saaneet ennen valtuuston kokousta. Sain puheestani valtuustossa pyyhkeitä, harmistuneita tuhahduksia, syyttelyä että on oma syyni yms. Pyyhkeet puheenvuoron pituudesta olivat aiheellisia, muusta eivät.

    Iisakki Kiemunki: Ja taas: kuka antoi pyyhkeitä, kuka tuhahteli, kuka syytteli?

    Jari Ranne: ‎… Niin muuten, sain hankesuunnitelman käsiini sitten jälkeenpäin, kun rahat oli jo myönnetty. Siinä ei ollut mitään sellaista liike- tms. salaisuutta, miksi se olisi pitänyt salata. Mutta ymmärsin silti miksi: hankkeen asiakohdat olivat …monilta osin epämääräisen yleistasoista tekstiä ja luvut, hmm, ylöspäin pyöristettyjä. Ei olisi mennyt läpi ilman kritiikkiä, jos kaikki valtuutetut olisivat sen etukäteen nähneet. Eikö tuollainen muka ollut tarkoituksellista?

    Iisakki Kiemunki: Voi, olla, ettei olisi mennyt ja että menettely oli tarkoituksellista ainakin Jalavalta. Mutta nyt selvittelyvaiheessa toivoisin, ettei syyllistytä samaan mihin Jalava: epämääräiseen yleistasolla pyörimiseen. Mielelläni lukisin sen hankesuunnitelman, mikä sinulla on. Lähetätkö meilissä?

    Jari Ranne: Tällä foorumilla ei liene tarkoituksenmukaista kertoa sinulle vielä tarkasti niiden lukuisten henkilöiden nimiä, joilta hankesuunnitelmaa pyysin ja jotka pallottelivat asiaa henkilöltä toiselle. Kerron muussa yhteydessä, jos kiinnostaa. Olisitpa nähnyt heistä osan kiusaantuneet ilmeet ja eleet ja kiertelyt ja kaartelut, eikä se ollut vain minun tulkintaani. Näin jälkikäteen se naurattaa, mutta silloin ei.

    Jari Ranne: Onko yleistasoista kertoa esim. että kaupunginjohtajat, Innoparkin hallitus ja tj., halliyhtiön johtohenkilöt? Etkö tiedä, ketä ne silloin tai nyt olivat? Tuhahtelijoista yms. kerron halutessasi kasvotusten tai puhelimitse. En sanonut, että… TE-keskus oli missään salaliitossa, vaan salaaminen oli esitetty hankesuunnitelman tekijätaholta, mitä hekin hämmästelivät. Hankesuunnitelma löytyy kyllä Innoparkista ja/tai kaupungilta.

    Iisakki Kiemunki: No kerro toki. Minun mielestäni ne nimet voisi kertoa julkisestikin, jos kerran avoimuudesta puhutaan. Miksi heitä suojelet?

    Jari Ranne: Iisakki, ja nuo budjettikikkailut löytyvät silloisista budjeteista.

    Jari Ranne: Ihmetyttää tuo kaikesta Jalavan syyttäminen, vaikka aihetta siihenkin on. Jalavako kaiken teki ja hallitus vain nukkui? Ei tuollaiseen usko kukaan varsinkin, kun tietää, kuinka vahvoja, sanavalmiita, tietäväisiä ja valtaa käyttämään tottuneita ihmisiä Innoparkin hallituksessa oli.

    Iisakki Kiemunki: Kyllä minä uskon, että vastuunkantajia vielä löytyy. Itseäni on häirinnyt sama asia. Hyvin mahdollista, että Jalava uunotti monia, mutta ei se vastuuta poista. Muuten, nykyisissä budjeteissa kaikki avustukset on eriteltyinä omalle sivulleen. Ei kenelläkään ole ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin kaikki asiaa toivoivat, jotta vältyttäisiin epäselvyyksiltä ja tämän tyyppisiltä väitteiltä.

    Jari Ranne: Edellisen valtuuston aikana oli oma hupinsa siinä, kun oppi tuntemaan keskeisten henkilöiden vastaustyyliä, ilmeitä, eleitä, sanavalintoja, lauserakenteita, vastaamisviiveitä, yms. Osalla nimittäin oli selkeitä eroja sen mukaan, kuinka avoi…mesti tai ei-avoimesti kerrottavasta asiasta oli kyse. Otos oli toki pieni, mutta osuvuus reilusti yli sattuman. Ja ennen kuin kysyt, niin vastaan: voin kertoa kasvotusten lisää.

  2. avatar Jari Ranne sanoo:

    Iisakki, en pidä tarpeellisena enkä ihan rakentavanakaan mainita yksittäisten ihmisten nimiä tällaisella yleisellä palstalla silloin, kun asia on yleinen ja kritiikin kohteena olevasta asiasta on vastuussa organisaatiossa joku instanssi, hallintoelin tai kyse on enemmänkin omaksutusta toimintalinjasta kuin vain yksittäisen henkilön toimintatavasta.

    Nyt käsiteltävät asiat ovat juuri tuollaisia eli siksi puhun esim. Innoparkin tai kaupungin hallituksesta, valtuustosta, tiettyjen hankkeiden ja yritysten valmistelutyylistä jne. Kaupunginjohtajat tai joidenkin instanssien puheenjohtajien nimiä voi tarvittaessa mainita, koska he eivät ole vain yksittäisiä henkilöitä vaan tärkeitä osia organisaatiossa ja myös sellaisessa ohjaavassa roolissa, jossa voidaan esim. ohjata ihmisiä toimimaan hyvän hallintotyylin ja kaupungin ohjeiden mukaisesti.

    Lisäksi silloinkin, jos ja kun asiat vahvasti henkilöityvät, kyse ei ole vain heistä, vaan koko siitä laajemmasta porukasta, joka hyväksyy kritisoidun toimintatavan tai ainakin alistuu sellaiselle. Demokratiassa asiat on otettava yhteisiksi ja painotan sanoja ’otettava’ ja ’yhteisiksi’.

    Kaivelin eilen kertauksen vuoksi kertoja vuosilta 2000 alkaen, jolloin mm. allekirjoittanut (ja jotkut muutkin) on julkisesti kirjoituksissa tai myöhempinä vuosina valtuustopuheina tai seminaareissa kritisoinut yksilöidysti asioiden valmisteluja silloin, kun niissä on ollut mukana tuo nyt taas tikun nokkaan nostettu huono hallintotyyli ja siihen liittyen mm. julkisuuslain tai ainakin lain hengen vastainen tiedon salailu. Olen säilyttänyt vain joitakin, mutta niitä löytyy mm. vuodelta 2000, 2001, 2003, 2005, … Ja painotan, että tuonkin vuoksi nyt taas kritisoidut toimintatyylit ovat kaikki nuo vuodet olleet kaikkien silloin tehtävissään olevien valtuutettujen, kh:n jäsenten, kaupunginjohtajien, kaupunginlakimiehen ja laajemmankin väen tiedossa. Tottakai herää aiheellinen kysymys, että miten tuollainen samojen paheksuttavien toimintatapojen jatkuminen on ollut mahdollista? Ja vastaus kohdistuu sekä sitä toteuttaneisiin henkilöihin, mutta myös kaikkiin mukana tehtävissään olleisiin luottamushenkilöihin ja johtaviin virkamiehiin. Enemmistö on siunannut tuollaisen toiminnan eikä ole pitänyt huolta siitä, että sellainen ei toistu. On mielenkiintoista ollut huomata, että esim. julkisuuslain ja vielä tärkeämpänä sen syvemmän tarkoituksen ja hengen ymmärtäminen, oppiminen ja toteuttaminen näyttää olevan mahdoton tehtävä.

    Nuo mainitsemani kriittiset puheet eivät vaikuttaneet käytännössä mitään, koska sama meno jatkui tietyissä hankkeissa. Myöskään mainitsemaani Innopark-hankkeeseen liittyviin outouksiin esittämäni tarkka ja perusteellinen kriittinen puhe viime valtuustokautena ei vaikuttanut mitään. Valtuuston ehdoton enemmistö eikä johtavat luottamus- ja virkamiehet eivät reagoineet siihen ainakaan niin, että se olisi johtanut minkäänlaisiin toiminnan parantamisiin. Innoparkin oudot toimintatyylit olivat jo silloin kaikkien tiedossa, väittipä joku nyt sitten mitä muuta tahansa. Valtuusto olisi voinut halutessaan pitää huolta, ettei huonolla hallintotyylillä enää asioita hoideta. Samoin silloinen kh olisi voinut asiasta huolehtia. Mutta myös esim. kaupunginjohtajat olisivat vaikutusvallallaan ja roolissaan voineet asiasta huolehtia. Mutta mikään eikä kukaan kyseisistä instansseista ei niin tehnyt! Miksi ei? Siinäpä kysymys, mitä kannattaisi nyt vakavasti pohtia.

    Ja vielä siitä henkilöimisestä: Kriittinen henkilöitä koskeva palaute pitää ja kannattaa antaa tarkasti, suoraan, mutta mielellään henkilökohtaisesti silloin, kun asia kohdistuu ja rajautuu nimettävään henkilöön. Mutta vaikka vuosien varrella huonolla hallintotyylillä hoidetut asiat vahvasti henkilöityvät, se on vain osa totuutta. Toinen puoli ja tulevan kehityksen kannalta oleellisempaa on, kuinka kauan tuollainen tyyli hyväksytään milloin keneltäkin. Kyse on enemmistön toiminnasta, minkälaista hallintotapa enemmistö haluaa. Siksi tällaisilla palstoilla puhun yleisemmällä tasolla ja korostaa, että haluaako enemmistö jatkossakin huonoa hallintotyyliä niillä saroilla, mihin se näyttää toistuvasti kasaantuvan.

Jätä kommentti

css.php