Miksi enemmistö terveydenhuollon projekteista tuottaa vähemmän kuin odotetaan?

Julkisen terveydenhuollon kehitysprojekteista 60 % tuottaa huonosti. Osa suorastaan surkeasti. Vain 30 % vastaa odotuksiin edes tyydyttävästi. Miksi noin huono tulos?

Huono tulos ei johdu sattumasta, epäonnesta, olosuhteista, alan erityisluonteesta, ajan eikä resurssienkaan puutteesta. Mikä siis selittää? Löytyy mm. seuraavia syitä:

Tulosvastuu puuttuu. Tulosvastuuta ei julkisen terveydenhuollon johdolla käytännössä ole. Projektin tulos ei vaikuta palkkaukseen eikä esimiesaseman jatkumiseen eikä tulosvastuuta ole sisäistetty.

Toinen syy löytyy rajauksesta: jo suunnitteluvaiheessa rajataan pois arkoja asioita ja tiettyjä ratkaisusuuntia. Niitä löytyy ammattikuntien eduista, totutuista rakenteista ja kiveen hakatuista perinteistä.

Kolmas syy liittyy rajoittaviin uskomuksiin, joita löytyy aika liuta. ”Olemme jo valtakunnallista keskitasoa.” ”Muutokset voivat edetä meillä vain hitain askelin.” ”Ei se meillä ole mahdollista.”

Neljänneksi asiakkaiden vaativa ja valvova silmä ei kulje mukana projektien kaikissa vaiheissa.  Kun kehittämistyö kohtaa vastustusta, muut voimat jyräävät helposti asiakasnäkökulman.

Viidentenä on vapaamatkustajuus. Sen mahdollistaa löysä johtaminen. Moni projekti kaatuu jo alussa siihen, että projektiin osallistumisen sallitaan yksilötasolla olevan vapaaehtoista. Erityisesti sitä ilmenee lääkäreillä. Ja se on erityisen tuhoisaa, koska lääkärit ovat tärkeä ammattiryhmä sekä asiantuntijuutensa että esimiesasemiensa vuoksi. Missä muissa työpaikoissa keskeiset asiantuntija- ja päätösvaltaa käyttävät tahot saavat halutessaan jäädä pois laatu-, yhteistyö-, asiakaspalvelu-, prosessien sujuvuus-, uusien työmallien kehittämis- tai muista tärkeistä kehittämisprojekteista? Vapaamatkustajuus voi ilmetä myös kokonaisten yksiköiden osalta silloin, kun sen johtajien sallitaan laiminlyödä projektin vaatimat työt.

Kuudes projektintuhoaja on moniammatillisen pohdinnan puute. Kun sitä ei säännöllisesti ja tiheästi ole, ei ole foorumia, missä voidaan vaihtaa ajatuksia ja etsiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Hyväksi todettu sääntö, ”yhteistä pohdintaa vähintään tunti viikossa ja päivä kuukaudessa”, on useimmille julkisen terveydenhuollon paikoille vieras.

Ripeimmin kehittyvissä ja uutta luovissa julkisissa paikoissa tilanne on toisin kaikkien edellisten kuuden kohdan osalta. Se on siis mahdollista. Kannattaisiko heiltä käydä ottamassa oppia?

Kommentti artikkeliin “Miksi enemmistö terveydenhuollon projekteista tuottaa vähemmän kuin odotetaan?”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Jari!
    Miksi toiminta junnaa terveydenhoidossa paikallaan, mutta kulut vaan nousevat?
    On hyvä, että otit asian monipuolisesti esille.
    Yksi syy koko yhteiskunnassa on hankerahoitus: projektirahoitus ymmärretään tuloksi, vaikka organisaation omia varoja kuluu enemmän. Henkilökunta joutuu vääntämään hanketyötä, jonka aika on pois varsinaisesta päätyöstä. Ja ennen kaikkea hankkeen jälkeen ei pohdita, mitä tehokkuutta lisääviä käytäntöjä saatiin aikaan ja millä hinnalla.
    Toinen syy on Lääkäriliitto: lääkärikunta on erittäin hierarkinen ja vanhoillinen. Se on etujärjestö, jolle on tärkeää, että jokaisen sairaalan ja terveyskeskuksen johtaja on lääkäri. Vähäisempi merkitys on johtamisominaisuuksilla tai numeropäällä. Koulutuksesta johtuen hyvä lääkäri ei välttämättä ole hyvä johtaja.
    Hauskaa päivän jatkoa t. Hessu K.

Jätä kommentti

css.php