Uusi terveydenhuoltosysteemi – mutta miten ja millainen?

Puhtaalta pöydältä voi rakentaa uutta, myös terveydenhuoltosysteemiä, monella tavalla. Voidaan ottaa esimerkiksi johtotähdiksi muutamat tärkeimmiksi koetut periaatteet ja päätellään, mitä ne tarkoittaisivat käytännössä. Tässä eräs tuotos tai tarkemmin sanottuna osa siitä. Lyhennelmänä siitä puuttuvat mm. tarkemmat perustelut. Tuotos on kuitenkin esimerkki siitä, mitä tärkeiden periaatteiden pitkälle vienti puhtaalla pöydällä voisi tarkoittaa. 

Tässä esimerkissä uuden terveyspalvelusysteemin rakentamisen johtotähtinä toimivat: 

  1. optimaaliset prosessit, vaikuttavuus ja priorisointi
  2. panos-tuotos -idea toteutuksessa ja rahoituksessa
  3. nuorten maailmassa valtaa saaneet toimintamallit

Miksi juuri nuo? Valintoja pitää tehdä, kun kokeillaan rakentaa jotain uutta ja jottei pohdinnasta tule liian monimutkaista ja sameaa. Oheiset johtotähdet ovat eräitä tärkeiksi nostetuista, sinänsä kiintoisia ja lisäksi monella muulla alalla erinomaisen hyödyllisiksi koettuja.

Optimaaliset prosessit, vaikuttavuus ja priorisointi voisivat terveydenhuollon rakenteessa ja toiminnassa tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa:

  • Vaikuttavuus on tärkein ohjaava voima päätösten perusteluissa, priorisoinnissa, menetelmien valitsemisessa ja kustannuslaskennassa.
  • Valitaan pitkä aikajänne (10 v.), koska se mahdollistaa paremmin prosessiajattelun, terveysvaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden ja tietysti myös kehittämistyön ja asiakassuhteiden hoidon pitkäjänteisyyden.
  • Resurssiajattelussa siirrytään ns. panostusjakauman ideaan. Siinä toiminnan painotuksia eivät ohjaa vuosibudjetit vaan käytettävissä olevien kokonaisresurssien (raha, henkilöstöpanos, yms.) jakoprosentit. Prosessien vaikuttavuuden yms. syistä panokset kohdistetaan seuraavasti: Koulut ja nuoret 40 %, perheet 20 %, yksilöt 20 %, työpaikat 10 %, valistus 5 % ja yllätykset 5 %. Oli käytössä enemmän tai vähemmän resursseja, kyseisistä prosenttiosuuksista ei tingitä.

Hyvä panos-tuotos -suhde toteutuksessa ja rahoituksessa voisi tarkoittaa esim. seuraavaa:

  • Lääni on terveysjärjestelmän alueyksikkö. Se on riittävän suuri, se vastaa jo nyt paljon terveysasioistakin ja se on hallinnollisesti jo valmiina olemassa. Läänin terveysjärjestelmä jakaantuu terveysasemiin, joita on nykyistä pienempi määrä. Läänillä ja sen alaisilla terveysasemilla on kokonaisvaltainen järjestämis- ja vaikuttavuusvastuu. Terveysasemat yksin ja lääninä järjestävät, tuottavat ja ostavat palvelut vapaasti sen mukaan, miten parhaiten toteutuu vaikuttavuus, paras panos-tuotos ja panostusjakauma 10 v:n aikajänteellä. Ostavat julkisilta ja yksityisiltä yrityksiltä myös mm. sairaalapaikat, valistustyön yms. Hoitavat myös lakisääteisen työterveyshuollon. Yritykset saavat toki ostaa muualtakin, mutta maksavat silloin itse kaiken. Terveysasemien palkkalistoilla olevat eivät voi olla samaan aikaan yhtiöissä, joilta palveluja ostetaan.
  • Rahoituksesta 22 % vastaavat yritykset (suoraan 16 % ja ns. vaikuttavuuspalkkioina 6 %), 78 % vastaa yhteiskunta (kunnat veroina 23 %, valtio 28 % mikä sisältää myös ns. kelakorvauksetkin, kunnalliset yhtiöt 18 % ja ns. vaikuttavuuspalkkiot 9 %). Ns. vaikuttavuuspalkkiot ovat vaikuttavuuden mukaan määräytyvä osuus rahoituksesta, mikä keskimäärin on kyseiset prosenttiosuudet. Yksittäisissä lääneissä ja terveysasemilla kyseinen osuus on siis vaihtelevat saavutetun vaikuttavuuden mukaan. Yritysten vaikuttavuuspalkkio tarkoittaa yritysten maksamaa lisäosuutta sen perusteella kuinka nopeasti, sujuvasti, tehokkaasti ja vaikuttavasti he terveyspalveluja saavat.
  • Asiakas ei maksa suoraan mitään ko. palveluista. Systeemi on siis tuolta osin tasa-arvoinen, yksinkertainen ja hallinnollisesti tehokas. Enin osa palveluista toteutetaan palveluseteleillä eli terveysasema tarjoaa kriteerit täyttäviä palvelupaikkoja, joista asiakas saa valita. Jos asiakas valitsee kalliimman, maksaa erotuksen itse. Saa toki ostaa itse suoraan muualtakin, mutta maksaa silloin kokonaan itse.
  • Kelakorvaussysteemi poistuu yksityispalveluilta ja sisällytetään yhteiskunnan osuuteen ja maksetaan suoraan ko. terveydenhuoltosysteemille. Tämä vahvistaa julkisen terveyssysteemin asemaa ja toiminta- ja kehittämiskykyä. Se vähentää myös byrokratiaa ja poistaa kilpailua vääristäviä tekijöitä.

Nuorten maailmassa valtaa saaneet toimintamallit voisivat tarkoittaa mm. seuraavaa:

  • Sosiaalinen media/netti on terveysasemien peruspalvelufoorumi. Se toimii terveysaseman peruskohtaamispaikkana, josta pääsee/ohjataan tarpeen mukaisesti nettipalvelun eri poluille ja tarvittaessa myös fyysiselle vastaanotolle. Tämä foorumi sisältää terveysneuvonnan, kaikki tarvittavat tiedonlähteet, kaikille julkiset että myös salasanan takana olevat kysymys-vastaus – ja keskustelupalstat, vihjepalstat, ryhmätoiminnan, vertaistuen, videopuhelut yms.. Fyysinen terveysasema on vain sivuasemassa.
  • Terveyspalveluauto kiertää kartsaa eli kiertää asuinalueilla, nuoriso- yms. tapahtumissa, liikekeskuksissa ja yleensä siellä, missä ihmiset luonnostaan ovat, liikkuvat ja toimittavat asioitaan. Autossa voi asioida ilman lähetettä. Auton valtteina ovat: lähellä asiakasta, välittömyys ja mahdollisuus massapalveluun sujuvasti.

Jne., jne.

Uuden rakentamista voidaan tuosta edelleen jatkaa ja rikastuttaa ottamalla vastaavalla tavalla johtotähdiksi muitakin tärkeiksi koettuja periaatteita. Mm. vanha tuttu asiakaslähtöisyys tuottaa kyseisellä tavalla pohdittuna raikkaita ja nykyisestä poikkeaviakin ideoita silloin, kun sitä sovelletaan riittävän pitkälle ja puhtaalta pöydältä. Asiakkaathan haluavat palvelun mm. heti, helposti, samasta paikasta, mieluiten kotiin tuotuna tai verkosta, ilman mitään organisatorisia raja-aitoja, laadukkaana, ehdottoman vaikuttavana, yms.

Keinoista ei siis ole pulaa, kun uutta halutaan rakentaa. Uuden rakentaminen on kiintoisaa, innostavaa ja toki myös paikoitellen tosi haastavaakin. Rakentaminen ei kuitenkaan yleensä kaadu eteen tuleviin uusiin ja yllättäviinkään kysymyksiin. Se ei kaadu myöskään kasvaviin asiakastarpeisiin, vaikka suuria lisähaasteita ne tuovatkin. Suurin este löytyy edelleen rakentamisen alusta: kyvyttömyydestä irtautua vanhasta edes suunnittelun ajaksi.

4 kommenttia artikkeliin “Uusi terveydenhuoltosysteemi – mutta miten ja millainen?”
  1. avatar Sari R sanoo:

    Wow! Täytyy lukea uudelleen, ajan kanssa. Jo nyt sanon, tuo viimeinen lause on viisauden alku. Uuden luomisessa vanhasta on luovuttava.

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Jari!
    Konsulttina sinulla olisi ollut tuolla tekstilläsi mahdollisuus rahastaa kaupunkia.
    Ihan muutama hajahuomio kirjoituksestasi: Nettilääkäri tosiaan olisi nuorisolle tehokkain keino saavuttaa lääkäripalveluja. Tietosuoja voi tökkiä vastaan, mutta periaate on hyvä. Terveyspalveluauton vaihtaisin vanhan ajan instrumentttilaukkua kantavaan kotilääkäriin. Etenkin, kun vanhuksia siirretään kotihoitoon ja vähennetään taksiseteleitä. Lääkäreiden palveluiden vaikuttavuus on vaikea mitata. Tiedät, että terveyskeskuslääkäreiden suoritteiden määrillä on huimia eroja samoilla terveyskeskusalueillakin. Kumpi hoitaa paremmin? Sekö, joka käyttää yhteen asiakkaaseen enemmän aikaa, vai se, joka hoitaa vuositasolla enemmän potilaita.
    Mitä mieltä olet erikoissairaanhoidosta? Kuka päättää, missä leikataan? Kuka kilpailuttaa nämä operaatiot? Kenellä on valta terveydenhoidossa: asiantuntijoilla vai maksajalla?
    Itse en ole päässyt vanhoista laatikoista eroon, eikä minulla ole siihen koulutustakaan, mutta oli tosiaan sinulta virkistävä ajatusmalli.
    Voi hyvin t. Hessu K.

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    ”Uuden luomisessa vanhasta on luovuttava.”
    Sarin kommentista lainaus.
    Jarin ehdotusta lukiessani löysin uusia oivalluksia, mutta ymmärsin niin, ettei siinä kehitelty freesiä mallia siksi, että kaikki entinen joutaa romukoppaan.
    Terveyskeskus-duunissa huomasin,
    että joidenkin lääkäreiden ”tehokkuus” perustui päivää-näkemiin ja pikaiseen reseptin kirjoittamiseen potilasta sen kummemmin tutkimatta.
    Ja eikun tukka hulmuten iltapäiväksi yksityispraktiikalle.
    Vuositasolla nuppimäärä terkkarissa oli ko. menettelyllä huippuluokkaa, valitettavasti potilas joutui palaamaan yhä uudelleen ja uudelleen, jokunen putos pelistä turhan nuorena..
    Heikin kanssa olen samaa mieltä kotilääkärikäynneistä.
    Riitta

  4. avatar Jari Ranne sanoo:

    Kiitos Heikki hyvistä kysymyksistäsi, joten tässä niihin muutama ajatus. Tietosuoja tietenkin vaatii takuuvarmoja ratkaisuja, mutta niitähän kyllä löytyy, kun esim. pankkipuolenkin asioita on jo kauan pystytty hoitamaan netin kautta ilmeisen luottamuksellisesti.

    Kotikäynnitkin tietyissä harkituissa tapauksissa voivat olla tehokasta ja vaikuttavaa suhteessa panokseen. Terveyspalveluauton hyödyllisyys tulee lähinnä asiakasnäkökulmasta (parantunut tavoitettavuus, sujuvuus ja tehokkuus) ja yleisemmin liikkuvuudesta, joustavuudesta, kohdennettavuudesta ja massojen kohtaamisesta siellä, missä massat ovat.

    Lääkärin työn vaikuttavuuden mittaus ei ole sen helpompaa tai vaikeampaa kuin minkä tahansa ihmisiin liittyvän monimuuttujaisen ilmiöin vaikuttavuuden mittaus. Täytyy tuntea oleelliset muuttujat, mitata niistä useita, käyttää sekä lyhyen että pidemmän ajan arvioimista, analysoida tuloksia myös sellaista varten jo olemassa olevilla tilastollisilla yms. menetelmillä. Tarvitaan mm. asiakaslähtöistä arviointia, lääkärin ammattityön laadun arviointia ja panos-tuotos -näkökulmasta sen arviointia, kuinka optimaaliseen kohtaan ja millaisin vaikutuksin toimenpiteet ovat kohdistuneet potilaan kulloisessakin terveys-/sairausprosessissa. Pelkkä määrän tai rahan mittaaminen ei paljoa kerro, paitsi joissakin tarkkarajaisissa jutuissa. Harvoin niissäkään, ellei mukana ole ainakin jonkinlaista laadun arviointia ja talousjutuissa lisäksi jonkinlaista pidemmän ajan kustannusvaikutusten arviointia.

    Kilpailutuksen hoitaisi kyseinen lääni-/terveysasema -systeemi. Kumpi heistä kulloinkin, riippuu asiasta. Kilpailuttaja ei valitse vain yhtä tuottajaa vaan laittaa heidät pisteytystensä perusteella järjestykseen. Näin kilpailuttaja toimii samalla ikäänkuin palveluvaihtoehtojen esittelijänä. Asiakas kuitenkin tekee päätöksen. Mutta jos asiakas syystä tai toisesta haluaisikin valita listasta jonkun muun kuin ykkösvaihtoehdon, ja jos hänen valitsemansa olisikin kalliimpi, hän saisi niin valita, mutta maksaisi erotuksen itse. Näin tosiaankin voisi kenties useinkin käydä, koska asiakas itse saattaa painottaa pisteytetty¨jä kriteerejä eri tavoin kuin kilpailuttaja. Esim. leikkausmatkan pituus, ystäviltä tulleet suositukset tms. voivat vaikuttaa siihen. Kilpailuttajalla on kuitenkin päätösvalta tehdä tuottajista kokonaispisteytys ja niin määrätä, mikä vaihtoehdoista kulloinkin asetetaan ykköseksi. Halvin ei välttämättä aina olisi ykkösvaihtoehtona, koska kilpailutuksessa arvioidaan paljon muitakin kohtia, mm. työn tasalaatuisuutta, toimitusvarmuutta ja -nopeutta, yms.

    Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajat mallissa menettävät merkitystään. Terveyspalvelut enemmänkin muodostavat moninaisen ja tiiviin kokonaisuuden, josta valitaan kulloiseenkin tarpeeseen sopivat osiot ja prosessit. Mallissa yhdistyvät sekä yritystyyppinen kilpailun idea, mutta myös viranomaispainotteinen halutun kokonaislaadun ja -vaikuttavuuden tavoitetason määrittely ja siitä päättäminen. Todennäköisesti kyseisessä mallissa yritys- ja työtoiminnan luonnolliset lainalaisuudet johtavat erikoissairaanhoidon osalta siihen, että tietyntasoiset erityisen vaativat ja moniosaamistakin vaativat palvelut johtavat suurien yksiköiden syntymiseen ja vastaavasti tarkkarajaisemmat osiot synnyttävät pienempiäkin ja erikoistuneita yksiköitä. Pitkälle standardoiduissa ja automatisoiduissa palveluosioissa kehitys vienee suuriin yksikkökokoihin ja vastaavasti joustavaa ja nopeaa reagointikykyä ja suurta ihmistyöpanosta vaativat palvelut johtavat joko pieniin yksikkökokoihin tai sellaisiin suuriin, joissa käytännön työ kuitenkin on organisoitu hoidettavaksi itsenäisin ja tiimimäisen joustavasti toimivin pienin yksiköin.

Jätä kommentti

css.php